Maratonin haasteet

Uudenvuoden tavoitteet ja lupaukset jäivät tänäkin vuonna asettamatta, mutta yksi pitkällinen tavoite on jatkuvasti voimassa, eli maratonin juokseminen. 2013 uskaltauduin pitkän harkinnan jälkeen ensimmäisen kerran tälle juoksun kuninkuusmatkalle. Tavoitteena oli ainoastaan päästä maaliin ja tavoite toteutui. Selvää oli etukäteen, että maraton on melko raskas taival, mutta yllätyin silti miten koville se otti. 

Osallistumisia tähän 42,2km rääkkiin on jo kolme, mutta juosten niistä ei ole taittunut vielä yksikään. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii selkeästi enemmän, kuin olen valmis tekemään.

Tyypillinen kaava on ollut, että puolivälin jälkeen alkaa taistelu juomapisteeltä toiselle ja kolmannes loppupuoliskon matkasta menee kävellen. Loppuajat ovatkin sen mukaisia, eli neljän ja viiden tunnin välillä. Se, miltä maratonin taittaminen tuntuu kokonaisuudessaan, onkin jo yksityiskohdissaan oman kirjoituksen mittainen analyysi.

Maraton vaatii tietenkin kunnolisen valmistautuisen verrattuna lyhyempiin matkoihin. Treeniohjelman orjallinen noudattaminen ei sovi itselleni, koska juoksun ja lenkkeilyn paras puoli on vapaus tehdä juuri sellainen lenkki kun sillä hetkellä tuntuu. Toki tältä pohjalta tehdyt lenkit muistuttavat joiltain osin treeniohjelmaa. Suurin ero on liian vähäiset lepopäivät ja maratonin vaatima lihasten totuttelu pidempään suoritukseen jää osittain tekemättä. Olen tehnyt valmistautuessa 20 - 30 km lenkkejä, mutta niiden määrä on vähäisempi kuin treeniohjelmissa ja ajankohdallisesti ne asetuvat väärille paikoille.

Mitään huippuaikoja en maratonilla ainkaan vielä tavoittele, mutta alle neljän tunnin pitäisi kaiken järjen mukaan mennä. Loppuaikaa pystyy karkeasti arvioimaan erilaisilla laskureilla, mutta joiden perusteella ei täysin vertailukelpoista ja tarkkaa ennustetta pysty tietenkään tekemään. Keskimäärin maratonin loppuaika on noin kaksi kertaa puolimaratonin aika ja siihen päälle jokin prosenttiosuus, joka riippuu lukuisista tekijöistä ja jotka kertautuvat ajallisesti pidemmän suorituksen aikana. Itselläni tämä prosenttiosuus on toistaiseksi erittäin suuri.

Cooperin testissä 3000m ylityy melko vaivattomasti ja puolimaratonin ajat ovat viime vuosina oleet 1.40 molemin puolin. 2018 kesäkuussa helsinki half maraton taittui aikaan 1:38:17 ja tuo lenkki jäi mieleen siitä, kuinka kevyeltä juokseminen voi parhaimmilaan tuntua, kun sattuu vielä sellainen harrastelijan kaipaama hyvä juoksupäiväpäivä. Hyvällä päivällä tarkoitan niitä muutamia päiviä vuodessa, kun juokseminen tuntuu erityisen kevyeltä ja uskaltaa ottaa pidempää askelta ilman, että kuormitus tuntuisi nousevan. Tällaisena hyvänä päivänä sykemittari voi olla punaisella VK-tasolla koko juoksun ajan, mutta tunne on monta pykälää kevyempi.

Se mikä näitä hyviä juoksupäiviä tuottaa, on vielä hiukan mysteeri ja sitä tulen pohtimaan tulevissa blogikirjoituksissa.

Varmasti perinteiset tekijät kuten riittävä unen määrä, terveellinen ravinto, lepopäivät liikunnasta, venyttely, töiden ja arjen kuormittavuus jne. vaikuttavat. Näihin seikkoihin olen pyrkinyt panostamaan ennen juoksutapahtumaa, mutta vaikutukset eivät ole merkitävästi näkyneet. Kevään ja kesän aikana otan askeleen kohti tavoitteellista treenaamista. Saa nähdä miten onnistuu, mutta ainakin tulee kokeiltua. Samalla on tarkoituksena kokeilla terveellisempää kasvispainotteista ruokavaliota.

Tavoiteena on tehdä lihaskuntotreeniä, kuten kahvakuulatreenejä, jotta juoksemisen kannalta erityisen tärkeät keskivartalon syvät lihakset sekä takareidet vahvistuisivat. Venyttely auttaa varmasti  saavuttamaan paremman juoksutekniikan parantuneen liikkuvuuden myötä. Selkälihasten jatkuvan väsymisen vuoksi kävin fysioterapeutilla, joka suositteli lihasten vahvistamista ja totesi samalla

liikkuvuuteni olevan heikko monelta osin, joten juoksijana kehittyminen on mahdollista vielä monelta osin. Näiden lisäksi tarkoitus on aloittaa erityisen pitkäkestoinen PK-harjoittelu, joka on helpointa toteuttaa pyöräilemällä. 

Seuraavissa blogikirjoituksissa tulen tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin, miten näitä tavoitteellisia treenejä tulee toteutettua ja lopulta pohtia, onko niistä ollut hyötyä juoksemisen kannalta.